| |
Totta se on, vaikka koko eläkeajatus oli niin kaukainen silloin ruuhkavuosina. Ruuhka
kalenterissa jatkuisi helposti nytkin, ellei pidä varaansa ja pitäydy vain asukasyhdistykseen
ja parhaaseen eläkeläisporukkaan pari kertaa vuodessa. Jotain ohjelmaa/toimintaa on hyvä
olla, jotta tähän olotilaan oppii. Parasta ovat kuitenkin kiireettömat aamut ja 2-3 kertaa
vuodessa matkatoimistojen palvelut, kun määrärahakin riittää. Kotikaupungissa on
toimipaikkojakin välillä parittain ja mummolla aina aikaa lapsille. Kuitenkin entisten
työtovereiden ja ystävien viestit ja puhelut ilahduttavat enemmän kuin joidenkin sukulaisten
soitot. Kuluvana syksynä on jo löytynyt viikottaisia menoja esim. pari kansalaisopiston
kurssia, kun taas viime syksynä elämän rytmi olivat hakusassa. Sopeutuminen tarvitsee
oman aikansa.
Luonnon seuraaminen eri vuodenaikojen mukaan on tullut entistä tärkeämmäksi. Kävin
viime syksynä lintutornissa, joka on pitkospuista pitkin suojelusuolla Viitasaaren takamailla,
ja siellä oleva vieraskirja aukeni alla olevan kirjoituksen kohdalta. Se oli kauniilla
käsialalla huolella kirjoitettu;
"En voi muodostaa itsestäni mitään lopullista arviota, koska ilmiöt, elämä ja ihminen ovat
liian suuria. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän olen ymmärtänyt tai tiennyt
itsestäni tai tuntenut itseäni.
Mitä epävarmemmaksi itsestäni minä olen tullut sitä enemmän minussa on voimistunut
tunne sukulaisuudesta kaiken ympäröivän kanssa
Minusta tuntuu toisinaan siltä, kuin se vieras,joka niin pitkään erotti minut todellisuudesta
olisi muuttanut minun sisäisen maailmani ja paljastanut minulle odottamattoman
vierauden minussa itsessäni."
Runolla ei ollut allekirjoitusta ja tuli mieleeni , että se oli lainaus. Yhtä kaikki lainasin runon
tuntemattomalta tekijältä ja kopioin sen lyijykynän pätkällä yrittäen ymmärtää sisältöä. Se
sopi viime syksyyn ja elämäni muutoksen tunnelmiin. Kävin kuukausi sitten siellä
uudelleen ja vihko oli tornissa tallessa. Runo tuntuu nyt jatkolle sille samalle tunnelmalle,
kun joskus jo aikuisena ihmetteli, että milloin se aikuisuus oikein alkaa. Runon ajatukset
ovat nyt lähempänä aikuisuutta, seuraavalla askelmalla, ja matka jatkuu. Kolmas elämä on
nyt tässä, mutta tallessa on jo tuttu, eletty elämä.
Kaunis kesä kasasi yöpöydälle pinon lukemattomia kirjoja, jotka odottavat syksyn pimeitä
päiviä. Kesäkuussa otti yhteyttä jyväskyläläinen kirjailija Pirjo Hassinen, joka on tunnettu
nykyproosan edustaja ja ollut kolme kertaa Finlandia-palkintoehdokkaana ja on julkaissut
12 kirjaa. Uusi kirja kertoo takautumin 70 luvulta, vallan käytöstä ihmissuhteissa ja osa
tarinaa käsittelee julkista pakkovaltaa välineenä. Meillä oli pari mielenkiintoista
tapaamista, sillä hän halusi tietoa sen ajan käytännöistä ilman lakipykäliä. Hän ihmetteli,
kun kirjallisuudesta ei ollut löytynyt lainkaan alan muistelma- tai elämänkertateoksia.
Siinäpä ideaa sille, joka on pitänyt päiväkirjaa virkamiesajastaan. Kaikki me muistetaan ja
tiedetään värikkäitä tarinoita, jotka pitäisi tallentaa. Juttuja ja kaupunkilegendoja on
kertynyt neljänkymmenen virkavuoden mittaan, joista olivat kuitenkin omalle kohdalleni
parasta aika ne viimeiset reilut 12 vuotta viranomaisyhteistyössä. Ne olivat erilaisia, uuden
tekemisen vuosia.
Tietysti ennen kaikkea muistelen yhteistä parin vuosikymmenen aikaa aktiivina
yhdistyshommissa ja kuinka yhdistyksen toiminnalla oli vaikutusta ammattikunnan etuihin.
Hyvää jatkoa ja jaksamista nykyisille toimijoille! Tuki ja voimavara on teillä toisissanne.
Kun huolehtii asioista ja ihmisistä, pitää myös huolehtia itsestään, että jaksaisi tänne
eläkkeelle asti, mutta toisaalta ei kannata pysähtyä odottamaan eläkepäiviä, ne kun tulevat
vääjäämättä tavalla tai toisella.
Keväällä liityin Facebookin ihmeelliseen maailmaan, johon yritin houkutelle muitakin ,
mutta silloin huonolla menestyksellä. Se on kuitenkin hyvä foorumi vaihtaa kuulumisia ja
kokemuksia, nähdään siellä tai ainakin sitten Helsingissä vuosikokouksessa ja osallistutaan
SUY:n lauantain 20.11.2010 järjestämään ohjelmaan.
Motto ”Elämälle pitää olla utelias” (Tämäkin lainattu)
Jyväskylässä 10.10.2010 Terttu Sandelin
Tervetuloa toimintaan mukaan tulevat eläkeläiset ja pidetään yhteyksiä!
|
|
|
